Arkkitehdin kannalta on ravintolan sisustaminen sinänsä mielenkiintoinen ideologinen probleemi. Onko arkkitehdilla oikeutta sisustaa ravintola jonkun toisen ajan tyylillä vai onko hänen pyrittävä olemaan uskollinen vain omalle ajalleen? Voidaanko hyväksyä se että ravintolayleisö saatetaan johonkin määrättyyn historialliseen tunnelmaan aivan kuin teatterissa, vielä niin, että yleisö itse istuu ikään kuin kulissien keskellä.

Näin pohti lähinnä modernistisesta suunnittelusta tunnettu arkkitehti Aarne Ervi vuonna 1946 suunnitellessaan ”kalevalaisen ravintolan” sisustusratkaisuja Kalevalaisten Naisten ravintola Kestikartanoon. Erviä mietitytti myös esimerkiksi se, voiko kivirakennukseen luoda puuarkkitehtuuria. Näyttävästi punahongalla seiniä myöten sisustettu Kestikartano sijaitsi rapatussa funkkistalossa. Kestikartanon suunnittelutyössä tuli väistämättä vastaan ristiriitoja muinaisuuden ja nykyisyyden välillä: sähkövalo oli ”puettava kalevalaiseen asuun” ja talonpoikaishuonekaluja oli sovellettava moderniin käyttöön.  Ervi päätyi lopulta siihen, että esineistä ja sisustuksesta luotiin ensin yleisilme, jonka jälkeen alettiin pohtia yksityiskohtia. Ravintolan valmistuttua huolella hiotuista suunnitelmista ja yksityiskohdista muodostui suomalaisesta ja yleiseurooppalaisesta muotoilu- ja arkkitehtuurihistoriasta ammentava moderni kokonaisuus.

Sisustuksen suunnittelu oli Ervin mielestä mielenkiintoinen ja harvinainen tehtävä. Saadakseen Kestikartanoon ”kalevalaisen yleisvaikutelman” Ervi luki Kalevalaa ja Kanteletarta sekä keskusteli suunnitelmistaan itäkarjalaiseen rakennustaiteeseen ja kansanrunouteen perehtyneen tohtori Jouko Hautalan kanssa (1910–1983). Hautalan mielestä kansanrunous salli laajan taiteellisen vapauden. Monipuolisemman yleisilmeen saamiseksi Ervi haki vaikutteita renessanssista ja barokista. Tähän suuntaan häntä opasti taidehistorioitsija Lars Pettersson (1918–1993).

Ervi tunnetaan parhaiten Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen ja Tapiolan keskustan asemakaavan sekä sen rakennusten suunnittelijana. Hänen muita huomattavia töitä ovat Turun yliopisto ja lukuisten kolu- ja asuinrakennusten lisäksi Töölön sivukirjasto Helsingissä. Ervi sai professorin arvonimen vuonna 1967.